Mikä on totuus?

Luennolla puhuttiin käännösten arvottamisesta ja siihen liittyvistä ongelmista. Ei ole välttämättä lainkaan helppoa määritellä, mikä on hyvä tai huono käännös. Hyvyyttä täytyy yleensä tarkastella ja arvioida suhteessa muihin asioihin, kuten esimerkiksi kääntäjän käytettävissä olevaan aikamäärään tai käännöksen funktioon, eikä hyvyys täten ole lainkaan yksiselitteinen määrite. Jossain määrin käännöksen hyvyys tai huonous on myös makuasia - kovasti kotouttamista suosiva lukija ei kenties pidä vieraannuttavaa käännöstä kovin ansiokkaana.

Uskon kuitenkin, että arvioinnin subektiivisuus on sitä vähäisempää, mitä enemmän arvioijalla on asiantuntijan tietämystä. Asiantuntija nimittäin osaa ottaa huomioon sellaisia kääntämiseen ja käännösprosessiin liittyviä seikkoja, joita maallikko ei tunne, ja voi siksi pitää ansiokkaana myös sellaista käännöstä, joka ei välttämättä ole hänen henkilökohtaisten mieltymystensä mukainen.

Kirjallisuusarvosteluissa käännöksestä ei useimmiten puhuta mitään, mutta aina joskus kääntäjäkin mainitaan ja hänen työstään esitetään jokin arvio. Minua kuitenkin epäilyttää se, että, kuten luennollakin mainittiin, "kriitikko ei aina kykene saamaan käsiinsä lähtötekstiä tai ei hallitse sen kieltä". Mutta mielestäni käännöstä ei kerta kaikkiaan voi arvioida pätevästi ilman, että tuntee myös lähtötekstin. On yksipuolista arvostella käännöksen sanavalintoja tai muita kääntäjän ratkaisuja tuntematta sitä taustaa, jota vasten kääntäjä on ratkaisunsa tehnyt. Kääntäjää voidaan epäoikeudenmukaisesti esimerkiksi syyttää kirjoitus- tai asiavirheestä, joka kuuluu teokseen ja löytyy myös lähtötekstistä.

Tietysti jokaisella lukijalla, sekä maallikolla että asiantuntijalla, on oikeus arvioida käännöstä omien kriteereidensä pohjalta, mutta mielestäni puutteellisin tiedoin tehty arvio ei ole pätevä, eikä sillä voida katsoa olevan sellaista painoarvoa kuin asiantuntevin perustein tehdyllä arviolla.