Ajatusten kieli

Andrew Chestermanin mukaan kääntämisen supermeemit ovat seuraavanlaisia:

1. lähde-kohde
2. ekvivalenssi
3. kääntämisen mahdottomuus
4. vapaasti vs. sanasta sanaan
5. kaikki kirjoittaminen on kääntämistä

Minusta kohta viisi on kaikkein kiinnostavin: luennolla mainittiin, että tämän meemin mukaan voisi ajatella esimerkiksi, että kun ihminen kirjoittaa ajatuksiaan ylös, hän ikään kuin kääntää ajatustensa kielestä kirjalliseen kieleen. Minusta se oli kiehtova huomio, ja varsin oivaltava. Ajatusten kieli todella on erilaista kuin muu kieli: vaikka ajattelemmekin kielen avulla, ajatusten ja ajatusketjujen rakenne ja olemus on tyystin erilainen kuin muussa kielen käytössä. Ajatukset eivät ole (ainakaan useimmilla ihmisillä) kielellisesti loogisia, eheitä kokonaisuuksia, vaan ne ovat sirpaleisia, poukkoilevia ja ällistyttävän nopeita. Kirjallinen ilmaisu edellyttää usein juuri niitä ominaisuuksia, joita ajatuksissa ei ole, joten ajatusten muuntamista kirjalliseen muotoon on kuin onkin eräänlaista kääntämistä.

Palaan vielä hetkeksi uudelleenkääntämishypoteesin pariin: Jos kyseinen hypoteesi kerran näyttää olevan suhteellisen helppo kumota, mitä arvoa sillä on? Ja miksi se jatkuvasti kiinnostaa sekä tutkijoita että opiskelijoita?

Itse ajattelisin niin, että aina kun jostakin kenties vielä melko tuntemattomastakin aiheesta tehdään jonkinlainen hypoteesi, se on arvokas huolimatta siitä, onko se oikea vai virheellinen, sillä tehdyn hypoteesin tärkein tehtävä on herättää keskustelua ja lisätutkimuksia aiheesta. Siispä olen sitä mieltä, että uudelleenkääntämishypoteesi on kyseenalaisuudestaan huolimatta arvokas, sillä se on mitä ilmeisimmin herättänyt keskustelua uudelleenkäännöksistä ja niiden olemuksesta.