L niinkuin luova prosessi

Luennolla olivat aiheina muun muassa hermeneutiikka, luovuus ja TAP (Think Aloud Protocol).

Hermeneutiikka oli sinänsä mielenkiintoinen aihe, mutta eräs asia jäi mietityttämään: hermeneutiikassa painopiste ei ole lähde- ja kohdetekstin välisen suhteen vaan käännösprosessin ja kääntäjän toiminnan tarkastelussa. Eikö LT:n ja KT:n suhde ole kuitenkin aika olennainen asia käännösprosessin kannalta?

Minusta myös Paul Kussmaulin määrittelemät luovan prosessin vaiheet olivat erittäin kiinnostavia. Minusta oli lohdullista luennolla kuulla, että oivalluksen syntymiselle voi ja pitääkin antaa aikaa, ja että hölmöjenkin ajatusten täytyy antaa aluksi tulla esiin. Minulla on usein kääntäessäni ollut huono omatunto, jos en ole samantien keksinyt hyvää ratkaisua johonkin pulmaan ja päättänyt pitää hiukan taukoa - olen pelännyt sen olevan merkki huonoudesta. Mutta nytpä tiedänkin, että se kuuluu luovaan prosessiin!

Luennolla pohdin, miten itse selviäisin TAP-tutkimuksesta, ja arvelin, että ainakin aluksi olisin aika huono tutkimuskohde. Minulla on vieraassa seurassa usein sellainen olo, että en voi lausua ääneen sellaisia ajatuksia, jotka eivät ole valmiiksi rakennettuja ja muotoiltuja, ja varsinkin kääntäessä pääni suorastaan vilisee kaikenlaisia puolivalmiita ideanpoikasia ja täysin pöhköjä ehdotuksia johonkin käsillä olevaan ongelmaan (mukaan eksyy usein myös sellaisia ajatuksia, jotka eivät liity asiaan millään tavalla). Siksi minusta tuntuu, että tutkimustilanteessa sensuroisin koko ajan ajatuksiani niin paljon, ettei tutkimusaineistoa juuri saisi irti.

Kuitenkin tämä TAP-menetelmä ja luennolla kuvailtu ohjelma, joka tallentaa tarkasti kaikki kääntäjän toiminnot tietokoneella käännöstä tehdessä, olisivat todella hieno tilaisuus kääntäjälle analyyttisesti tarkastella työprosessiaan jälkeenpäin. Olisi joskus tosi mielenkiintoista saada itse kokeilla sellaista ohjelmaa!