Historiaa ja raamatunkäännöksiä

Minusta kääntämisen ja tulkkauksen historia on hirmuisen mielenkiintoista! On kiehtovaa (ja mieltäylentävääkin) ajatella, että tämä tieteenala on ollut olemassa niin kauan, ja että jo tuhansia vuosia sitten ihmiset pohtivat samoja kääntämiseen liittyviä kysymyksiä kuin nytkin.

Minusta erityisen kiintoisa oli se seikka, että muinaisessa Roomassa kreikankielisiä kirjoituksia käännettiin latinaksi, jotta voitaisiin rikastuttaa roomalaista kirjallisuutta ja horjuttaa kreikan valta-asemaa kielten joukossa. Kääntämisen tarkoitus oli sysätä toinen kieli syrjään ja vahvistaa toisen asemia. Mutta nykyisin kääntämisen tarkoitus lienee ennemminkin yhdistää ja tasavertaistaa kuin erottaa ja kilpailla.

1600-luvulla John Dryden kirjoitti Ovid's Epistles -teoksen käännöksen esipuheessa hyvän kääntäjän ominaisuuksista, ja oli sitä mieltä, että hyvän kääntäjän täytyy itsekin olla runoilija tai kirjailija. Toki kääntäjän täytyy osata sekä lähde- että kohdekieli teknisesti täydellisesti, mutta se ei riitä. Voidakseen todella tehdä oikeutta lähdetekstin eri sävyille ja vivahteille sekä olla uskollinen sen tyylille ja hengelle, kääntäjällä täytyy itsellään olla kyky ymmärtää ja tuottaa tällaisia vivahde-eroja. Olen itse usein pohtinut sitä, ja todella tullut siihen tulokseen, että kääntäjän on oltava kirjallisesti lahjakas voidakseen tehdä työnsä laadukkaasti ja todella ymmärtää lähdetekstiään (tämä pätee ehkä enemmän kaunokirjalliseen kuin tekniseen kääntämiseen), ja tunnen siksi syvää sielujen sympatiaa John Drydenia kohtaan.

Luin luennolla Aarre Huhtalan kirjoittaman artikkelin Raamattu käännöskirjallisuutena, ja se oli minusta hurjan mielenkiintoinen. Minusta oli erityisen kiintoisaa, että Johanneksen evankeliumissa Pilatuksen lausuma "Ecce homo!" ei olekaan alunperin ollut mikään painokas ja merkityksellinen julistus ("Katso ihmistä!"), vaan lähinnä yksinkertainen toteamus ("Kas, tässä hän on"). Käännöksessä tapahtuneen sävyvirheen seurauksena nämä sanat ovat saaneet aivan erityisen merkityksen, jota niihin ei olisi koskaan liitetty, jos lähdeteksti olisi alunperin käännetty toisin. Niin suuri merkitys kääntäjän ratkaisuilla on!

Huhtala kirjoittaa artikkelissaan myös Laulujen laulun kääntämisestä. Aikaisempiin Laulujen laulusta tehtyihin käännöksiin on vaikuttanut paljolti se, että ihmiset ovat häveliäisyyttään halunneet etsiä hengellisiä ja allegorisia merkityksiä selvästi eroottiselle maallisen rakkauden ylitykselle, ja vasta nykykäännökset ovat virittäneet tekstin häämenoihin ja miehen ja naisen väliseen rakkauteen päin. Ilmeisesti kääntäjä on aina oman aikansa vallitsevien soveliaisuuskäsitysten vanki, mikä on sääli, sillä sellainen vankeus saattaa suurestikin vaikuttaa alkuperäisen viestin tulkintaan ja sen uskolliseen välittämiseen kielestä toiseen.